Alkuperä
Buhundin suonissa virtaa vieläkin tilkka villiä ja vapaata viikinkiverta. Se edustaa vanhaa pohjoismaista pystykorvatyyppiä, jota viikingit omalla tavallaan ”jalostivat”. Viikinkilaivoissa matkustivat myös nyky-buhundien esi-isät ja vaikuttivat siten koirarotujen kehitykseen matkareittien varsilla.
1940-luvun alussa buhundeja alettiin rekisteröidä kantakirjaan ja vielä 60-luvulle saakka rotuun on hyväksytty uusia yksilöitä. Rotu on melko harvinainen Norjan ulkopuolella. Suomessa koiria on n. 100.
Käyttö ja luonne
Buhundin alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut lampaiden paimennus ja kotipiirin vahtiminen ja haukkumalla tulijoista ilmoittaminen. Nämä vietit ovat säilyneet tähän päivään ja tekevät buhundista hyödyllisen perhekoiran.
Buhund on valpas, tarmokas ja aina valmiina. Se haluaa olla läsnä kaikessa mitä tapahtuu. Se on luonteeltaan ystävällinen, mutta kiintyy syvästi vain isäntäväkeensä.
Buhund ei ole varsinaisesti metsästyskoira, mutta riista-ja saalisviettiä rodulla useimmiten on, joskin tämä voi vaihdella yksilötasolla paljonkin. Buhund hyvinkin saattaa pinkaista jäniksen tai hirven perään, mutta tulee yleensä nopeasti takaisin suojelemaan isäntäänsä metsän pedoilta.
Buhund on oppivainen. Sen kanssa voi harrastaa esimerkiksi agilityä, TOKOa tai PK-lajeja. Buhund on myös älykäs ja tempperamenttinen. Nämä ominaisuudet eivät välttämättä tee siitä helpointa mahdollista kaveria. Se haluaa toimintaa, tehtäviä ja vastuuta. Mutta kuka ottaa haasteen vastaan ja haluaa harrastaa koiransa kanssa, ei voi muuta kuin huokaista: ”Se on elämäni koira!”
Hoito
Buhundin turkin hoito on erittäin helppoa. Pystykorvien tapaan se vaihtaa karvansa kahdesti vuodessa. Silloin säännöllinen harjaaminen on tarpeellista, mutta muina aikoina hoidoksi riittää sipaisu harjalla silloin tällöin. Pesua koira tarvitsee harvoin. Turkki on tiivis, lika jää kiinni peitinkarvoihin josta se on helppo pyyhkiä tai harjata pois.
Buhund on lähes neliömäinen, tiivisrakenteinen pystykorva. Uroksen säkäkorkeus on n. 45 cm ja nartun hieman vähemmän.
Buhundin pää on kiilamainen, silmät tummat ja valppaat. Korvat ovat pystyt. Kaula on ryhdikäs ja selkä suora. Häntä kiinnittyy korkealle ja kiertyy tiiviisti selän päälle. Raajat ovat kevytrakenteiset mutta voimakkaat.
Buhundin väri on kellertävä, vaihdellen aivan vaaleasta punertavan keltaiseen. Musta maski ja mustat karvan kärjet ovat hyväksyttyjä. Musta väritys mahdollisimman vähäisin valkoisin merkein on buhundilla sallittu, mutta harvinaisempi.